keskiviikko 11. maaliskuuta 2020

Harhaluuloiseksi tekeminen

Ihmisen perusturvallisuus rikotaan monella tavalla. Ihminen tietää joutuneensa jonkun tarkkailun alaiseksi, mutta kaikkien tapahtuminen todistaminen on vaikeaa.

Miten toimintaa varten kerätään tietoja? Kaikki tiedot kerätään somesta, facebook, blogi, tai instagram tai muuta mediat, ihmisen puhelin- ja tietokoneen tietojen kopioiminen sekä tietokoneen kameran etäkäyttö mahdollistaa ihmisen profiloinnin ja antaa tietoja ihmisen perhesuhteista, tapahtumista elämässä, ihmisen peloista, terveydestä ja harrastuksista. Perustietojan kerääminen voi kestää vuosia, ja jopa terveystiedot voidaan hakkeroida, ja niitä käytetään hyväksi. Myös lähipiirin tiedot voidaan varastaa ja käyttää kaikkien perheenjäsenten medioita hyväksi. Olisikin tärkeää olla julkaisultaan mahdollisimman neutraalia, eikä kannata laittaa kuvallista materiaalia itsestään tai perheestään, tai julkaista tarkempia tietoja asuinpaikasta, tai muitakaan henkilökohtaisia tietoja liian tarkasti.

Miten siten aloitetaan? Monet huomaavat jonkinlaisen tarkkailun alkamisen. Se voi olla yksittäinen tapahtuma tai toistuvaa, kuten valokuvaus, outoja kohtauksia kaupassa tai katuteatteria. Sinulle voidaan huudella, sinua voidaan tuijottaa, joku yskii tahallaan aina lähelläsi, tai osoitetaan jotain inhon eleitä, kun tulet paikalle. Tehokasta on myös keskustelujen lopetus aina, kun saavut tilaisuuteen tai tilanteeseen. Olet kaikkien katseiden kohde.

Monet häirintää kokeneet ovat kohdanneet outoja kulkijoita talonsa tai mökkinsä lähistöllä. On kuullut lasien kilinää, ikkunaan naputtelua, napsahtelua, joka hiekan rahinaa ja askeleiden ääniä avoimista ikkunoista varsinkin kesäisin. On voinut nähdä taskulampun näytön verhojen lävitse, tai jopa laservalon tulevan verhottomasta ikkunasta huoneeseen. Lisäksi on voinut nähdä jonkun menevän karkuun tai tarkkailevan puiden suojassa, jopa koira on päästetty haukahtamaan kuistille, ja sitten häivytty. Moottorisahankin kanssa on käyty joiden pihapiirin tuntumassa pelottelemassa. Mutta jos ihminen ei ole ehtinyt kuvata, tai ei ole uskaltanut kuvata, tai mennä katsomaan, hän ei saa todisteita häiritsijöistä. Tällaisia tapahtumia on monet kertoneet. Asunnosta tai mökistä tulee turvaton paikka, eikä siellä ole mukava olla, kun tietää jonkun liikuskelevan lähistöllä, eikä tiedä tarkoitusta.

Sitten astetta pitemmälle on menty auton valojen rikkomisessa, lasinpyyhkimien vääntäminen, renkaiden tyhjennys, ja muu omaisuuden vaurioittaminen. On oksennettu autoon, tai asuntoon, tuotu ulosteita, virtsaa ja vertakin autoon. Saisiko noista DNA-näytteitä ja paljonko se maksaisi? Sitä tuskin kukaan virkavalta viitsii lähteä tutkimaan. On kaikki kai pestävissä ja vaihdettavissa, mutta korvaako vakuutukset tuollaista ilkivaltaa? Ja kukapa taas todistamaan kykenisi, että joku ulkopuolinen on käynyt, jos ei ole minkäänlaista kuvaa tai asuntoon on tunkeuduttu ilman murtojälkiä. Avaimethan pitää olla tai hyvä tiirikointitaito!

Sitten sinä olet vainoharhainen, kun kerrot näistä ilmiöistä, ethän sinä raukka voi mitään todistaa, kuka niitä olisi tehnyt. Ettet itse olisi humalapäissäsi oksentanut lattialle tai autoon?

Näitä tapahtumia on ikävä kuunnella ja ymmärtää, ettei näin pieniä harmillisia rikoksia kukaan edes pysty tutkimaan, mutta jos kaikki jatkuu vuosia tai vuosikausia, ihminen ei voi olla rauhassa enää. Hänen yksityisyytensä on hävinnyt, hän ei voi nukkua rauhassa, eikä pysty nauttimaan ympäristöstä. Silloin voi ymmärtää inhimilliset kärsimykset paremmin.

Mutta kun ihminen kertoo näistä viranomaisille tai terveydenhuoltohenkilökunnalle, hänet julistetaan vainoharhaiseksi!  Ymmärtää stressireaktion ja trauman, jonka tapahtumat aiheuttavat. Sekä mahdolliset psykiatriset hoidot, joihin on toimitettu todisteiden puuttumisen vuoksi!

Pitää vaieta tapahtumista! Oltava varuillaan! Otettava yhteyttä muihin vainottuihin!




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti