Mies muokkasi maata ja kuokki kasvimaata. Pian hän kylväisi ja istuttaisi taimia maahan. Ilma oli lämmennyt ja hän tunsi uuden alun alkavan maassa ja kasvussa. Pian tulisi vihreyttä ja silmut puissa olivat juuri puhkeamassa. Kohta koko luonto heräisi ja hänenkin pitäisi aloittaa uuden sadon valmistelu. Hän ymmärsi, että hän selviäisi olemalla nyt rohkea ja samalla varovainen puheissaan ja toimissaan. Hänen pitäisi vain vahvistaa omaa selviytymistään ja etsiä keinoja parantaa omaa hyvinvointiaan sekä fyysisesti että henkisesti.
Hän ymmärsi, että ehkä hänen pitäisi ottaa asiat rauhallisemmin. Hänen ei pitäisi hermostua mistään, vaan hänellä pitäisi olla kärsivällisyyttä taistella kaikkea pahaa vastaan, jonka hän oli kohdannut elämässään. Hän rukoili usein ja oli kiitollinen monesta asiasta. Hän ehkä pystyisi rauhoittamaan myös mielensä ja kehonsa tarpeeksi hyvin kokiessaan kipua tai epämukavuutta. Siinä hänen pitäisi vielä kehittää itseään, että pystyisi psyykkaamaan itsensä kestämään kaikki se, mitä äänet hänelle sanoisivat. Hänen ei pitäisi enää pahoittaa mieltään mistään, vaan pitää sitä kaikkea hölynpölynä, jonka tuuli puhaltaisi pois.
Hän oli miettinyt keinoja estää kipua ja epävarmuutta. Toisiko joku lääkitys ehkä apua, voisiko joku rauhoittaa, jos hän olisi hermostunut tai levoton, tai saisi paniikkikohtauksen? Hän ymmärsi, että joskus ihminen olisi heikompi tilanteessa ja voisi hermostua, jos kipu tai huonous yllättäisi epämukavasti hänet. Hän mietti, löytyisikö jostakin muita ihmisiä, jotka kokivat samoja tuntemuksia. Hän oli löytänyt aikaisemmin kertomuksia vastaavista tilanteista, mutta nyt hänellä ei ollut enää mahdollisuuksia saada yhteyksiä ihmisiin, joilla oli samoja kokemuksia. Hän ymmärsi, että oli liian vähän tietoa asioista. Niistä pitäisi tietää enemmän, että osaisi valmistautua tulevaisuuteen. Voisiko hän elää kaiken kanssa, vai voisiko nämä ihmeelliset kivut tappaa hänet?
Pitäisikö hänen huolestua äänien uhkailuista, ja siitä, että hän tunsi välillä olevansa jollakin tapaa seurattu. Kuka oli liikkunut pihassa, ja kuka oli kaiken takana? Hän tunsi, että oli olemassa joku vihollinen, jota hän ei voinut tietää tai tuntea. Hän ei tiennyt, voisiko olla jotain näkymätöntä tai tuntemattomia henkiä, tai olentoja, jotka olivat häntä kiusaamassa? Vai oliko takana ihan tavallisia ihmisiä? Se tuntui luonnolliselta, että takana olisi ihmisiä, joilla oli jotain häntä vastaan. Hänhän oli kuullut askeleita, ja nähnytkin oudosti käyttäytyviä ihmisiä aikaisemmin. Hän vain ei ollut saanut mitään todisteita ihmisistä. Ei ollut kunnollisia muistikuvia enää tai valokuvia, eikä siten todisteita.
Hän tunsi, että oli hänen elämäntehtävänsä selvittää enemmän tapahtumia, ja yrittää etsiä vastauksia tapahtumiin. Hänen pitäisi kirjoittaa kaikki tapahtumat itselleen muistiinpanoiksi. Ehkä joku päivä löytyisi vastaukset hänen kysymyksiinsä. Hänen pitäisi käydä kaupassa ja ostaa paperia ja kyniä, ja alkaa kirjoittaa kaikki tapahtumat niinkuin ne alusta lähtien ovat tapahtuneet!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti