Aamusumussa olen hukassa,
en näe tietä enkä katuja,
on vain kuljettava vähän matkaa,
etsittävä omaa reittiä,
katsottava mitä sumun takaa löytyy,
ajettava hiljaa ja varovaisesti,
kuten elämän sumuverhojen edessä.
On pysähdyttävä yhä uudelleen,
katsottava entistä kirkkaammin silmin,
sanottava että olen eksyksissä ollut,
ja etsin tietäni tässä sumussa,
elämän levottomissa ajoissa,
jolloin sielussa säkenöi.
Ei ole rauhasta tietoakaan,
enkä voi siihen sumuun jäädä,
sillä siinä olisin,
vain enemmän eksyksissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti