tätä kaunista luontoa,
jota neljä vuodenaikaa sävyttävät,
monine väreineen ja valoineen.
Olen ollut joskus pettynyt,
kokenut monenlaista vääryyttä,
mutta luonnon kauneus,
kaikki se hohto ja kuulaus,
antavat sielulleni vapauden,
olen yhtä tämän maan kanssa.
Joskus pohtii yksinäisyyttä,
sitä mitä ihminen kokee,
ihmiset voivat toimia toisin,
eikä se ole meille eduksi,
mutta jokin voima pelastaa.
Se on se kivi,
tai puu siellä poluilla,
sielu lepää,
hiljaisessa metsässä,
kauniissa puron solinassa,
ja elämä kantaa taas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti