Vertaistukiohjaana voi toimia,
kun kaikenlaista on kokenut,
ja ollut jossakin paikassa,
josta poispääsy ei ole helppoa,
on vain lukemattomia sekunteja,
minuutteja, tunteja ja viikkoja,
jolloin ainoa ajatus oli vapaus,
jäänkö minä tänne loppuelämäkseni,
enkä koskaan koe vapaan ihmisen elämää?
Se sielun vankila ei ollut hyvä paikka,
sen jokainen varmaan koki,
olin liian eksyksissä ja vaillinainen,
että olisin osannut käyttäytyä oikein,
että en olisi haavoittunut niin pahasti,
eikä sieluni olisi mennyt rikki,
vaan yhä uudestaan suren kaikkea,
sitä mitä jouduin kokemaan,
sillä minulle se kaikki oli liian raakaa,
ja minun ihmisyyteni vastaista.
Jos on ihminen on syntynyt vapaaksi,
voi vapaudenriisto olla haitaksi,
se jättää jäljet ihmiseen,
koko hänen loppuelämänsä ajaksi,
ja hän ei koskaan tule olemaan,
sama ihminen kuin ennen,
vaan hänen traumansa jättää,
syvät arvet hänen mieleensä.
Miten näin pääsi käymään,
koska en ollut perillä asioista,
enkä tiennyt kuinka suhtautua,
kaikkeen siihen tehtyyn juttuun,
johon minut oli manipuloitu mukaan,
enkä tiennyt tukihenkilöistä,
tai muista ihmisistä vastaavissa tilanteissa,
vaan kaiken olen kuullut nyt,
ja tunnen niin paljon ihmisiä,
jotka on temmattu mukaan,
tähän tuntemattomaan maailmaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti