Luettuani Juha Kurvisen kirjoituksen,
tunnistin kaiken sen sanoman,
että itselleni kävi aivan samoin,
minun puolittaiset vitsit,
ja mielikuvitukseni tuotteet,
kaikki myös tapahtuneet asiat,
joita itse värittelin eläviksi,
ovat kirjattu sairauteni todisteeksi,
sillä vain vaikenemalla voi pelastua,
ja päästä sairaalasta pois.
Puhumalla paljon ja usein,
puhumalla paljon potilaiden kanssa,
sinä olet siellä häirikkö,
ja sinulla ei ole oikeutta puhua muille,
sinua rangaistaan siitä,
ja sinua kielletään puhumasta,
siksi vain vaikenemisella voi pelastua!
Minulla on lausunnoissa,
niin paljon vääristeltyä tarinaa,
ja niin paljon erikoista tekstiä,
että se olisi samanlaista,
kuin on Juha Kurvisen sairaskertomuksessa,
kehtaisinko esitellä kaiken sen,
koko roskan täällä,
nauraako vai itkeä,
mutta yhden ihmisen elämä sillä tuhottiin,
ja lapsenlapsen tapaamisoikeus
se lähes täysin evättiin!?
Ehkä näen hänet muutaman kertaa vuodessa,
tai sitten en ollenkaan,
ja minä olen aina rakastanut lapsia,
ja hoitanut heitä hyvin!?
Mutta minulla on nyt perhe,
joiden lapset ovat minun "lapsenlapsia",
heillä ei ole enää mummia,
ja minä olen päässyt nyt Suomi-mummiksi,
ihanaa ja mukavaa olla taas mummi,
joillekin muille lapsille!?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti