torstai 23. marraskuuta 2017

Jokaisena päivänä

Jos jokaista sanaa tai kiusausta,
minä oikein kunnolla surisin,
en ehtisi mitenkään elämään,
tätä lyhyttä loppuelämääni,
paljon jäisi kokematta,
ja suurin osa näkemättä,
siitä mitä itse haluan tehdä,
ja vielä kokea tässä elämässä.

Miten ihmiset hylkäävät,
oman elämänsä puolitiehen,
taipuvat näille harhaisille tuulille,
ja antavat niiden johdattaa,
siihen ei minun aikani enää riitä,
minä haluan elää täysillä,
niin kauan kuin henkeni kantaa,
ja sydämeni rinnassani sykkii.

Joskus on viimeinen päivä,
mutta olen rauhallisella mielellä,
ei minua voi enää pelottaa mikään,
sillä tiedän elämäni loppuvan,
niin se loppuu minultakin aikanaan,
eikä siltä lopulta säästy edes kiusaajatkaan.

Miten lopun aikani käyttäisin,
että sielussani rauhan saisin,
ja että olisi tyytyväinen,
vain tekemällä enemmän hyvää,
kuin kiusantekijät ehtivät tehdä pahaa,
näitä omia pahoja tekojaan ja muuta!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti