Siinä hän nukkuu,
valokuvassa vauvana,
kauniit hiukset,
ja sievät kasvot.
Jospa kaukana,
olisi paha maailma,
miten kaikelta,
voisi varjella,
tarjota vain hyvää,
ja kaunista hänelle?
Tartun käteen hiljaa,
silitän hetken hiuksia,
kuuntelen hengitystä,
ja pientä tuhinaa,
onko lapsuus,
vain lainaa ihmiselle?
Vain hetken nautin,
sitten en nähnyt enää,
olin kuin poissa oleva,
mutta en unohtanut,
en ole unohtanut,
niitä hetkiäkään,
jotka sain olla läsnä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti