torstai 16. marraskuuta 2017

Muistoja 2013

Sheffield 19.7.2017

Mutta lintujen laulussa,
ja kauniissa aamussa,
näen sinut kastehelmenä,
kukan terälehdellä.

Voiko mikään olla kauniimpaa,
tai herkempää,
rakastaa kuin äiti lastaan.

Miksi olisin silloin surullinen,
tiesin, että näin oli parempi,
päästää irti siitä narusta,
ja meistä oli aika jättää,
eikä kukaan voi muistoja riistää.

Jos pettynyt olen tähän maailman turhuuteen,
niin tiedän, että sillä ei ole merkitystä.

Elämä on jossain kauempana ja suurempana.

_

Kun he aloittivat kaiken kesällä 2013 kirjoitin sanoja vain, respect the human rights, the memories, care, safe, trust, better life

"If you can see the smaller things, you can see the bigger things too."

Todellisuudessa ihmiset eivät nähneet niitä pieniä tekoja, joita tehtiin koko ajan ja kaasuvalotuksen keinoin monessa eri paikassa ja tilanteessa. Ihminen ahdistettiin nurkkaan, kun ei voinut todistaa, eikä kukaan uskonut, kun ei ymmärtänyt valokuvata, nauhoittaa ja kuvata kaikki ne ihmiset, jotka osallistuivat siihen!

Ahdistukseni tässä oravanpyörässä oli valtava, enkä tiennyt, että olin uhrina laajemmassa jutussa. Vasta vuosi sitten sain tiedot muualta Suomesta vastaavantyyppisestä teosta vanhemmalle naiselle!

Minun työelämäni tuhottiin, minun perheeni tuhottiin, minun ystävyyssuhteet tuhottiin, ja nyt odotan vielä pari vuotta, että pääsen 63 -vuotiaana jälleen kokopäiväiseen työhön, sillä tällä hetkellä en saa tienata siten, että voisin kartuttaa omaa eläkettäni. Minut ajettiin siten ansaan!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti