Sininen hämäryys,
taivaalla punertavat sävyt,
iltapilvet ilakoi,
lumen peitossa pihlajat,
punaiset marjat,
järvessä ei vielä jäätä,
harmaita aaltoja,
kaukana syttyvät valot,
odottavat talvi-iltaa.
Elämän ilta saapuu,
päivät kuluvat tiuhaan,
ehdinkö kaikkea tehdä,
vai paljostako joudun,
omassa elämässä luopumaan,
niinkuin luonto nyt luopuu,
valosta ja kesästä.
En voi surua tuntea,
sinisen hämärän saapuessa,
paljon olen ehtinyt,
ja paljon saanut aikaiseksi,
mutta aikaa olen uhrannut,
turhaankin toimintaan,
vain vähän on ollut,
lopulta merkityksellistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti