perjantai 4. tammikuuta 2019

Hiljainen tappaja

Yöllä hän heräsi taas ääniin. Oli kuin itikat olisivat inisseet hänen korvissaan, ja hän käänteli korvanlehtiään, ja huomasi, miten ääni välillä hävisi, ja välillä kuului selvemmin. Hän laittoi valot, jotta olisi nähnyt, oliko huoneessa ääntä tuottavia hyönteisiä, mutta mitään hän ei havainnut.

Hän sammutti valot, ja näki välillä valon tuikahduksia, ja välillä oli kuin sumuverho, vihertävä usva, olisi peittänyt hänen silmänsä. Usva tuntui välillä kohoavan ylös kattoa kohti, ja välillä se oli lähellä hänen silmiään. Hän yritti siristellä, ja välillä laittoi silmät kiinni, mutta sama näky vaivasi häntä koko hämärän ajan. Hän ei tiennyt, miksi hän näki leijailevan usvan ja näkönsä samenevan välillä, ja mikä hänen silmiään vaivasi?

Aamulla hänen kämmeneensä tuli ihmeellinen värinä, ja kämmenestä tuli liki tunnoton. Koko kämmentä kihelmöi, ja tunne levisi jopa sormiin asti. Hän ajatteli, että ei tiedä, mikä on hänen kädessään vikana. Mutta pian käsi kuitenkin tuntui normaalisti toimivalta, kun hän söi aamupalansa ja lähti töihin. Hän vain ajatteli kätensä puutuneen, eikä pitänyt sitä mitenkään ihmeellisenä. Moni autonkuljettaja on kertonut kärsineensä öisin käsien puutumisesta ja pistelystä käsissä!

Nainen oli puhunut taas hänellek ja nainen sanoi, että he tapaavat pian uudelleen. Hän kertoi, että miehen ei kannattanut luottaa muihin naisiin, vaan odottaa häntä. Kyllä hänellä oli aikaa, ja heillä olisi yhdessä tulevaisuus. Naisen ääni piristi häntä päivällä kovasti, kun hän oli väsynyt, ja naisen ääni sai hänet hyvälle tuulelle, ja nainen jopa laski leikkiä hänen kanssaan.

Hän oli koko päivän ollut tien päällä, ja koko kuorma oli jaettu. Hän saapuisi pian takaisin kaupunkiin, ja kotiinsa. Hän näki isomman väkijoukon kaupungissa torin lähellä, ja kohta nainen sanoi, että hän näki miehen ajamassa autollaan heidän ohitse. Hän kehui, kuinka mies näytti hyvännäköiseltä, ja kuinka hän oli taitava autonkuljettaja. Mies oli ilahtunut, ja sanoi, että oli niin paljon ihmisiä, että hän ei voinut katsella heitä, koska hänen piti vain etsiä reitti takaisin lähtöpaikkaan. Hän oli jo väsynyt, mutta jaksoi vielä jutella naiselle ja suunnitella yhteistä tulevaisuutta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti