Yksin

Ihminen voi olla vankina,
omassa kehossaan,
ja omassa mielessään,
pääsemättä irti,
kaikesta turhasta,
materiaalista tai henkisistä,
omista taakoistaan.

Ei pitäisi ylentää tai alentaa,
ketään ihmistä,
joka on heikompi henkisesti,
tai ruumiillisesti,
joka on rikkaampi tai köyhempi,
vaan jokainen pitäisi kohdata,
samalla tavalla,
omana itsenäisenä ihmisenä.

Lopulta jokainen on yksin,
omine valintoineen,
ja oman elämänsä kanssa,
eikä ihmistä voi aina auttaa,
siksi itseään pitäisi armahtaa,
ei ole tiennyt kaikkea,
tai osannut varoa kaikkea,
on paljon sattumaa,
ja arvaamatonta!