Hänellä oli vapaapäivä. Hänen viikkonsa oli ollut hyvin kiireinen. Hän teki työt ahkerasti, eikä kukaan moittinut häntä, vaikka hän oli joskus väsyneenä töissä. Hän nukkui välillä huonosti. Hänelle puhuttiin lähes koko ajan. Joskus hän heräsi yöllä, eikä kuullut puhetta vähään aikaan. Silloin hän ihmetteli hiljaisuutta, ja odotti, että nainen sanoisi jotain hänelle.
Naisen ääni kehräsi, ja mies tunsi, kuinka hän unelmoi tulevaisuudesta, ja odotti naisen tapaamista yhä enemmän. Nainen vain ei tuntunut pitävän kiirettä asioiden kanssa. Nainen puhui hänelle tavallisista asioista ja päivän tapahtumista. Hän ei kertonut perheestään, eikä omasta elämästään kovin paljon. Nainen puhui lähinnä vain kotieläimistä ja työstään, sekä mitä hän teki milloinkin.
Eräänä yönä viikolla oli ollut erikoinen tapahtuma. Nainen oli puhunut hänelle, ja mies kuunteli naisen ääntä kaikessa rauhassa. Nainen kehui miehen työtä ja kotia, ja oli kiinnostunut miehen tunteista ja muusta elämästä. Taustalla kuului miehen naurun pyrskähdys. Se tuntui oudolta tapahtumalta, mutta nainen ei itse kiinnittänyt siihen mitään huomiota. Mies ajatteli sen olevan joku sukulainen talossa, mutta ei halunnut kysyä tarkemmin asiasta. Se kuitenkin herätti jonkinlaista epäluuloa naisen puheiden suhteen. Oliko joku naisen kanssa öisin, vaikka hän ei ollut naimisissa? Vai mitä merkitystä sillä oli?
Hän söi aamiaista ja kuunteli kadun liikennettä. Päivästä tulisi kaunis ja kuulas, lämmintä olisi reilut kymmenen astetta. Yöt olivat välillä kylmiä, mutta päivällä olisi lämpimämpi jo. Kylmimmät ilmat olivat jo ohitse, ja pikkuhiljaa olisi kevät ja kaikki olisi jälleen mukavampaa. Ulkona voisi olla enemmän ja olisi viihtyisämpää olla töissäkin, kun ei tarvitsisi niin paljon vaatteita pukea päälleen. Hän piti edelleen auton tuuletinta päällä, koska se voimisti naisen ääntä ja hän sai paremmin selvän sanoista.
Mies päätti lähteä torille, koska hän oli nähnyt naisen siellä aikaisemmin, ja ehkä nainen tulisi sinne tänään. Hän käveli reipasta vauhtia ja katseli katujen vilskettä. Hän kuuli outoa puhetta viemäreistä. Sieltä joku huusi "hullu, hullu", kun hän kulki viemärikaivojen ohitse. Hän ihmetteli puhetta, mutta tiesi, ettei siellä ketään ole. Tolppien nenässä oli kovaäänisiä, ja niistä tuli hiljaista musiikkia, ja hän tunsi laulun, jota hänen äitinsä oli laulanut. Nainen puhui myös hänelle hyviä asioita musiikin seassa.
Hän oli sekavassa mielentilassa kuullessaan äitinsä lempilaulun ja naisen puheen. Mitä tämä kaikki merkitsi? Miksi hän kuuli aivan kuin äitinsä äänen laulavan? Jotenkin kaikki tuntui epätodelliselta, eikä muut ihmiset reagoineet ääniin. Hän ei tiennyt, mitä hänelle oli tapahtunut? Oliko hän todella se hullu, mitä viemärikaivoista kuului?
Hän jatkoi matkaa torille. Nainen sanoi olevansa torin laidalla. Mies yritti kovasti löytää katsellaan naista, mutta siellä oli paljon ihmisiä, ja hänen oli vaikea keskittyä nyt. Hän yritti ja nainen puhui hänelle edelleen. Lopulta mies antoi periksi ostettuaan hedelmiä, ja vihanneksia. Hän käveli kotiin, mutta ei enää kuullut musiikkia, eikä ääntä viemäreistä.
Kotiin saapumisen jälkeen nainen puhui hänelle, että oli nähnyt miehen torikauppiaan luona. Nainen oli ollut läheisen talon vieressä. Nainen kehui miehen olemusta ja sanoi, että kyllä hänellä on hyvä maku. Nainen tiesi miehen liikkeet tarkkaan ja tunsi hänen ajattelunsa. Mies oli vakuuttunut, että nainen oli nähnyt hänet torilla, mutta ei ymmärtänyt, miksi nainen ei ollut tullut esittäytymään!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti