Hänestä oli tullut pelinappula, jota hän itse ei ymmärtänyt. Hän ei osannut pelata sitä peliä, jota hänet oli laitettu pelaamaan. Hän ei hallinnut tilannetta, eikä ymmärtänyt vaaroja, vaan lähti mukaan siihen, mitä äänet häneltä pyysivät. Hän manipuloitui ja toteutti lopulta naisen toiveita. Hän näki naisen etäisesti, mutta oliko nainen oikea, vai vain kuva tai kangastus, sitä hän ei voinut tietää. Nainen antoi kuitenkin ymmärtää, että hän oli nähnyt miehen ja mies oli ollut oikeassa paikassa.
Mies nukkui vain lyhyitä pätkiä, ja näki välillä painajaisia. Hän ymmärsi, että hän kokisi unessaan aina tapahtumat uudelleen, mutta enää hän ei pelännyt herätessään. Hän oli nyt turvassa vanhuksen luona, ja tuskin kukaan tulisi häntä etsimään sieltä. Eihän kukaan voinut tietää, oliko hän hengissä, eikä kukaan tunnistanut häntä enää. Hänen kehonsa oli muuttunut hyvin laihaksi, ja hän oli vanhemman näköinen.
Mies ymmärsi, että tapahtumia ei voinut muuttaa jälkikäteen, ja hänen oli hyväksyttävä kaikki menneisyys. Hänellä oli nyt aikaa ajatella tapahtumia, ja omaa hyväuskoisuuttaan. Yön tunnit olivat pitkiä pimeässä rakennuksessa. Ulkoa kuului vain tuulen huminaa, ja hiljaisia yön ääniä. Hän tunsi, että hän oli kaukana muista ihmisistä. Ainoastaan vanha mies nukkui sisällä talossa, eikä siellä ollut ketään muita.
Kuinka kaikki oli todella tapahtunut ja miten hän oli uskonut naisen puheita? Mies tunsi voimakkaasti syyllisyyttä tapahtumista, mutta hän ei voinut muuttaa mitään enää. Hän ymmärsi, että hän oli joutunut toimimaan vastoin omaa tuntoaan. Hän oli joutunut valehtelemaan, ja hän oli joutunut varastamaan. Hän tiesi, ettei hän koskaan voisi kertoa totuutta. Eikä kukaan voisi uskoa sitä, mitä hänelle oli tapahtunut. Ei kukaan näkisi tai kokisi samalla tavalla kuin hän, eikä kukaan voisi auttaa häntä.
Hän ei nähnyt ketään tai mitään ympärillään, ja hän vain kuuli sanoja, tai tunsi kehossaan erilaisia tuntemuksia. Miten kukaan käsittäisi sitä, siitä hänen olisi vaiettava. Jos hän kertoisi, mitä oli tapahtunut, hänet tuomittaisiin kuolemaan. Hän saisi kokea paljon nöyryytystä ja julkista häpeää. Hän ei ymmärtänyt, miten hän voisi elää asioiden kanssa lopun elämänsä ajan. Mutta nyt hänen täytyi jaksaa olla hiljaa ja kärsivällinen.
Häntä painoivat monet asiat tapahtumissa. Äänet julistavat hänen syyllisyyttään, ja hän tiesi olevansa syyllinen tavalla, jota hän itse ei hallinnut. Hän teki hyvässä uskossa kaiken. Siksi hän tiesi, että hänen täytyi vain olla vahvempi ja elää nyt paremmin. Hänen ei pitäisi kuunnella ääniä, eikä mennä mukaan mihinkään. Hän tiesi äänet vaarallisiksi ja ne saivat ihmisen pauloihin helpommin kuin hän itse oli ymmärtänyt. Hiljainen puhe sai hänet kuuntelemaan ja naisen hyvät sanat ja miellyttävä ääni olivat hänelle seuraa, jota hän kaipasi. Mutta kaikki oli lopulta hyvin vaarallista ollut ja vaikea käsittää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti