Jos olisin onnellinen,
jokaisena elämäni päivänä,
en tietäisi kärsimyksestä mitään,
en voisi silloin ymmärtää,
sitä syöpäsairasta ihmistä,
sitä mielenterveyspotilasta,
tai halvaantunutta ihmistä,
en henkisestä kärsimyksestä,
enkä elämän varjopuolista.
On vain katsottava kaikkea,
tunnettava ne kaikki tarpeeksi läheltä,
että voisi ymmärtää enemmän,
mitä elämässä voi tapahtua,
että on aina olemassa mahdollisuus,
voida huomenna paremmin,
tai sitten kaikki voi olla huonommin,
eikä siitä minulla voi olla tietoa,
on vain hyväksyttävä hyvät asiat,
tai elämän varjoisat kujat!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti