Hän tunsi suurta syyllisyyttä, ettei ollut pystynyt olemaan enemmän kotona. Hänen päivänsä olivat nyt hyvin yksinäisiä. Hän yritti vain keskittyä työhönsä ja antaa ajan kulua. Hän toimi yhä enemmän kuin unessa. Hän vain totteli muita ja kuljetti tavaroita varhaisesta aamusta myöhäiseen iltaan.
Kukapa olisi ollut enää häntä odottamassa? Hän eli vain työtä varten. Eihän hänellä ollut enää omaa perhettä, ei vaimoa eikä lapsia lainkaan. Miten elämä voi näin mennä, siihen hän ei voinut itse vastata, vaan hänen oli tyydyttävä kohtaloonsa.
Meni päiviä, jolloin hän tuskin muisti syödä. Jatkuva väsymys painoi häntä, eikä hän osannut nukkua edes öisin. Hän eli jatkuvassa unen ja valveen rajatilassa. Onneksi hän kuitenkin tunsi vielä rakkautta, jota oli saanut vaimoltaan. Hän etsi usein katsellaan vaimoaan, mutta ei löytänyt häntä enää herätessään. Kaikki oli poissa. Hänen oli vain jatkettava yksin tätä matkaa.
Sitten hänen elämänsä muuttui jotenkin oudoksi. Hän ei tiennyt, mistä oli kyse. Eikä kukaan voinut häntä auttaa. Mitä hänelle oli tapahtumassa?
Hän alkoi kuulla moottorien hurinaa asunnossaan. Hän ei tiennyt, mistä äänet tulivat. Hän yritti vaihtaa paikkaa asunnossa, mutta ääni häiritsi kaikkialla. Hän yritti etsiä äänien lähdettä, mutta hän ei pystynyt ratkaisemaan ongelmaa. Hän ei pystynyt lopulta juuri nukkumaan. Mutta hän ei tiennyt, mitä hänelle oli tapahtunut? Oliko hänestä tullut hullu?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti