Ei sellaiseen voi valmistautua mitenkään. Se yllättää tavallisen ihmisen käsityskyvyn. Miten se tuntuukaan ahdistavalta paikalta? Kuka voisi auttaa ja kehen voisi luottaa? Lopulta jää aivan yksin kaikkine ongelmineen.
Kokemus on todella kauhea ja aiheuttaa jälkikäteenkin paniikkia ja pelkoa, että jos joku tulee ja stalkkaa sairaalaan, niin selviänkö enää sieltä pois koskaan? Nämä ajatukset olivat joka hetki läsnä, miten minä selviän ulos täältä, ja pääsenkö koskaan vapauteen, ei sitä ahdistuksen määrää voi mitenkään käsittää. Se on elämässäni pahinta, mitä on koskaan tapahtunut ja mitä ihmiselle voi tapahtua!
Miten ihmisestä voidaan luoda tuollaisen pelin uhri? Siihen löytyy paljon erilaisia keinoja, joita ei voi tietää tai tunnistaa vaaroja. Kertoo avoimesti stalkkauksesta, kaikista piloista ja haitanteosta, ajattelematta, että muut eivät ole todistaneet niitä, etkä itse ole kerännyt todisteita, etkä kaikkea voi mitenkään todistaa. Siksi pyydän ihmisiä vaikenemaan kaikista stalkkauksista, olemaan ilmoittamatta niistä viranomaisille tai lääkäreille, vaikka ne olisivat jopa tappauhkauksia, jos ei ole mitään todistetta!
Ihminen ei ole missään vaiheessa uskottava, vaan hän joutuu kokemaan moninkertaisen nöyryytyksen, kun häneltä poistetaan vapaus ja itsemääräämisoikeus. Hän on kuin tuuliajolla ja vaikeuksissa. Hänen pitäisi vaieta kokonaan heti alusta alkaen. Sillä kertoessaan kaikkea hänen sanojaan vääristellään, asioita yhdistellään, vitsit on kirjattu sairaudeksi, kaikki, mitä kerrotkin on osa suurta sairautta.
Ihmiselle ei jää mitään omaa eikä hän voi toipua kaltereiden takana, tekemättä tai toimimatta mitenkään. Siellä ei ole tilaa millekään luovuudelle tai mielenkiintoiselle tekemiselle. Et pääse edes ulos tai muuallekaan viikkokausiin. Olet pahemmassa paikassa kuin vankilassa, koska et tiedä tuomiosi pituutta. Kauheinta oli ajatella viettävänsä koko loppuelämänsä seinien sisäpuolella, näkemättä ulkomaailmaa, nähdä luontoa, kuulla lintujen laulua, matkustelua ja taiteen tekemistä. Et voi pitää yhteyttä ihmisiin vapaasti, etkä voi kutsua ketään, tavata vapaasti ketään. Siinä on tarpeeksi vaikeuksia hyväksyä vapaudenriistoa!
Nyt ajattelen, että vihaan kaikkea sairaalaan liittyvää, enkä suostuisi edes sydänoperaatioon tai muidenkaan sairauksien hoitoon, jos se olisi ajankohtaista. Eikä minua tarvitsisi ambulanssin kyytiin laittaa muutoin kuin erittäin vahvasti huumattuna, en pystyisi olemaan siinäkään. Minä kuolisin paniikkiin siinä tilanteessa. Minut pitäisi kestonukuttaa, muuten en pystyisi olemaan sairaalassa. Minun sieluni ei kestäisi sitä!
Minulla on vahva pelkotila kaiken kokemani jälkeen pakkohoidosta ja pakkolääkityksestä. Sairastuin kaikesta paljon pahemmin ja siitä selviäminen vei kauan aikaa! Sitä ei käsitä muut kuin sellaiset, jotka ovat joutuneet kokemaan sen jonkun häirinnän takia! Ja meitä on Suomessakin paljon. Sanomaamme on vääristelty paljon. Ja tehty paljon sellaista, josta vain turvallisuusalan ihmiset tietävät enemmän. Heille on helppo puhua asioista samoin kuin kohtalotovereille. Että maailmassa on monta ihmeellistä asiaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti