Miten haurasta ja herkkää
Ihmisen elämän kultaa
Valkoista hopeaa hiuksilla
Kasvoilla lämmin hymy
Tuntematonta ihmistä kohtaan
Miten voisi olla pahoillaan
Tästäkin kohtaamisesta
Auttaa niillä taidoilla
Joita itsellä silloin on
Olla läsnä ja kuunnella
Apukorvina ja silminä
Sairaalassa tai kotona
Tai suihkussa ja ruokailussa
Kuunnella tarinoita
Ajasta jota ei itse ole elänyt
Se on arvokkainta elämässä
Olla läheinen kanssakulkija
Tässä ihmisen elämässä
Olla käsi ja kuunnella
Olla itsekin tarpeellinen
Miten olen oppinut
Elämän rajallisuudesta
Ihmisen pelosta
Kyyneleistä silmissä
Jäädä yksin
Kotiin, kuolemaan
Silitän hiljaa olkapäätä
Katson surullisiin silmiin
Mitä on edessä
Ja mitä he ajattelevat
Kun suljen oven lähtiessäni
Näemmekö vielä
Vai oliko jo hyvästijättö
Ei, uskon niin, kohdataan
Halaan ja suljen oven
Eksyksissä hän oli
Väsynyt päivän askareista
Miettinyt liian paljon
Rauhaton ja levoton
Siihen kävi sänkyyn
On huono olo
Tuon vettä, jogurttia
Luen omia runoja
Pian huomaan
Hänen rauhoittuneen
Uneen vaipuneen
Suljen oven hiljaa
Lähden kotiin
Illalla tulee joku muu
Huomenna jos palaan
Niin sen teen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti