Päivät kiitävät ohitse ennenkuin ehdin huomatakaan. Toisinaan tuntuu siltä kuin olisin vielä useita vuosia nuorempi. Pian olen vanha ja elämä ohitse. Nyt olen vielä nuori ja elämä edessä. Siksi yritän olla iloinen ja luoda ympärilleni valoisan ja kauniin maailman. Toivon aina ja ajattelenkin: huominen voi olla parempi. Se kannustaa ja antaa uutta toivoa.
Kesä kului kuin siivillä. Olin toivomallani Interrail -matkalla. Ehkä odotin liikaa, mutta kuitenkin olen tyytyväinen. Näin paljon uutta. Sain uusia lämpimiä suhteita, joita toivon voivani jatkaa kirjoitellen. Kävin kymmenessä eri maassa. Aloitin Ruotsista, josta jatkoin Norjaan. Norjasta tulin takaisin Ruotsiin. Tanskan halki jatkoin matkaa Saksaan. Hollannissa viivyin vain muutaman tuntia. Belgiassa olin kauemmin Brisettien luona. Olin heillä neljä yötä.
Seuraava kohde oli Lontoo ja Elpidan perhe. Siellä olin kolme yötä.Luokkatoverini Tarja oli Hastingsissa ja niinpä kävin hänen luonaan. Aikaa kului kaksi päivää.
Pariisiin saavuin toinen elokuuta. Patrician perhe oli todella ystävällinen. Olin heillä kolme yötä.
Illalla lähdin Pariisista kohti Ventimigliaa ja Monacon halki Italiaan. Italiassa yövyin Torinossa.
Illalla olin jo Zürichissä. Siellä olin Erbien luona.
Matkustin taas yöllä Hampuriin. Hampurissa tapasin pari sisarusta (suomalaisia), joiden kanssa olinkin lopun matkaa.
Tulimme aamulla Kööpenhaminaan yön matkan jälkeen. Yritin päästä yöksi nuorisomajaan. Tulos, ei paikkoja.
Matka jatkuu Tukholmaan. Yhtä huono tuuri. Lähdin Turkuun.
Kultainen kotimaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti