Minä luotan parempiin aikohin,
jolloin ei enää tarvitse palata vanhaan,
sillä vanha ei aina ole parasta,
uudelle on annettava mahdollisuus,
niinkuin kaikille syntiinlangenneille,
että heidätkin voidaan pelastaa.
Me annamme toisillemme anteeksi,
sillä kukaan ei voinut totuutta tietää,
eihän sitä kukaan todeksi uskonutkaan,
sillä kaiken takana oli suuri puhallus,
jonka tuulet vielä maata pieksevät,
ja paljon pahennusta herättävät.
Minua ei ole hevillä päästetty,
ja kaiken jo vapaaksi päästäisin,
jos minut vain olisi armahdettu,
ja jätetty rauhaan aikaisemmin,
en olisi enää sanaakaan sanonut,
olisin vain vaiennut ikuisuuksiin.
Mutta miksi he aina samaa jauhavat,
kyllä ihmisen silloin pitää puolustautua,
että olen oppirahani maksanut,
nyt jo moneen kertaan elämässä,
eikä minun ajatuksia mikään kahlitse
sillä ajattelen kuten ADHD tekee.
Vain laumasieluiseksi ihmiseksi,
siihen ei mieleni enää taivu,
enkä siinä periksi anna,
olen vain oma itsellinen ihminen,
ja katselen maailman ihmeitä,
joita elämä meille vielä antaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti