Äänien kuuleminen on yleistä hypnagogisessa tilassa. Jostain syystä jotkut ihmiset kuulevat ääniä silloin enemmän. Tila voi jonkun unihäiriön takia pidentyä ja sitä voi tietoisesti pidentää. Tätä en tiedä, miten se tapahtuu? Mutta luovat ihmiset ovat siihen taipuvaisempia ja se on merkittävä, koska ihminen on silloin jo osittain unessa. Itsekin näen silloin jo unta, eli olen unimaailmassa, mutta kuulen puhetta ja tajuan, että kuulen puhetta ja jos en vaivu uneen, olen herännyt monia kertoja siihen, että puhunkin itse ääneen. Eli tätä käytetään luovuuteen, koska ihminen muistaa silloin heti oman unensa ja omat kokemuksensa.
Itselleni hypnagoginen tila saattaa syntyä päivällä, jos olen liian väsynyt. Huomaan, että vaivun uneen ilman, että näyttäisin nukkuvan. Silloin puhun mitä sattuu ja nyt tiedän, että olen ollut välillä erittäin sekavasti käyttäytyvä tässä tilassa. Läsnäolijat eivät ole tienneet, että olen ollut unessa. Tätä on tapahtunut jopa asiakkaiden luona sekä kokouksissa töissä. Olen siis nukkunut jo paljon ennenkuin muut ovat huomanneet, että olen unessa.
Jostakin syystä oman sepelvaltimotaudin kehittymisen myötä aloin yhä enemmän samaan unikohtauksia ja hereillä pysyminen oli päivällä vaikeaa. Nukuin yöt erittäin katkonaisesti ja mikro- ja makrorakenne olivat sekaisin. Heräsin tai havahduin yli 130 kertaa viiden ja puolen tunnin yöunen aikana unilaboratoriossa. Lisäksi näin REM-unta vain 11 %, kun pitäisi olla 20 - 25 %. Kärsin pahoista hengityskatkoista, olin hengittämättä jopa 81 sekuntia ja monta kertaa yli 30 sekuntia. Ei siis ihme, että pää oli kuin haminan kaupunki.
Olin koko ajan valtavassa univajeessa. Nukahdin nukahtamislääkkeillä Stilnoct, jotka lisäsivät hallusinaatioita ja välillä kaikki huonekalutkin kävelivät olohuoneessa minua vastaan. Ihotuntemukset olivat tunnottomuutta, näin kasvoni vääristynein, näin tummia hahmoja huoneissa jne.
Sitten päivällä minua pidettiin hereillä joko Concertan tai Provigilin avulla. Provigil aiheutti isoina annoksina huumesilmät, enkä lopulta pysynyt enää hereillä näilläkään aineilla maksimimäärillä, vaan olin entistä sekavampi tämän uniongelmani kanssa. Taustalla oli 98 % sepelvaltimotukoa! Ja väärät diagnoosit narkolepsia ja uniapnea. Siitä tuli sitten lääkeainepsykoosi!
Mutta hypnagoginen tila on jäänyt ja kuulen silloin tällöin nukahtaessani jotain ääntä tai puhetta. Useimmiten ihminen kuulemma kuulee oman nimensä. Tämä tila on normaali. Jostain syystä se voi kuitenkin pidentyä joillakin ihmisillä.
Luulen, että unihalvauksista kärsivät ihmiset ovat erittäin usein kärsiviä myös hypnagogisesta tilasta eli sekä nukahtaessa että herätessä tapahtuu aivoissa jotakin muuta. Ihminen ei nukahda normaalista, vaan jää välitilaan ja sama käy herätessä, eli jää välitilaan, jossa aivot ovat hereillä, mutta ruumis ei tottele käskyjä. Vain autonominen hermosto toimii. Näin on tapahtunut tuhansia kertoja ihan lapsuudesta lähtien. Kuulen kaiken, mutta en pysty saamaan silmiäni auki tai ilmaisemaan, että olen herännyt. Toivoisin, että joku tiputtaisi minut sängystä. Pinnistelen, että sormi tai varvas liikahtaisi. No heräänhän jonkin ajan kuluttua. Mutta sekunnit ovat pitkiä silloin. Tämä on unihalvaus!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti