Toinen ihminen ei voi tietää,
toisen ihmisen kärsimyksen määrää,
eikä niitä taakkoja jota toinen
kantaa,
taakat ovat ulkopuolisten aiheuttamaa
tuskaa,
henkistä tai ruumiillistä väkivaltaa,
sellaisten menetelmien käyttämistä,
kiduttamista tai raakaa kiusantekoa,
jota eivät ulkopuoliset välttämättä
huomaa.
On sisäinen kärsivä ihminen,
joka jää omaan maailmaansa,
suree ehkä omaa elämäänsä,
mutta ennen kaikkea muiden elämää,
niiden jotka eivät voi tietää
totuutta,
miksi ja miten näin on tapahtunut,
miksi elämän perusrakenteet pettivät,
elämästä tippui pohja pois.
Elämässä ei välttämättä ole,
enää muuta toimivaa pelastusta,
on vain odotettava jotakin,
kuten sitä armeliasta vaihetta,
jota kuolemaksi kutsutaan,
joka vapahtaa ihmisen tästä
maailmasta,
siitä kärsimyksen taakasta ja
tuskasta,
jonka sydämessään kantaa.
On aina oleva epäillys,
onko ihminen kyllin vahva,
olemaan kiusattuna tai kidutettuna,
vuosikaudet tai vuosikymmenet,
kuinka paljon hänen sielunsa,
tai kuinka paljon hänen ruumiinsa
kestää,
sitä ei voi kukaan tietää etukäteen.
Kiduttamisella on vain yksi tehtävä,
tehdä ihmisen elämästä helvetti,
se maanpäällinen helvetti,
joka vastaa niitä tulenlieskoja,
viiltävää polttavaa kipua,
viiltää haavoja sieluun ja
ruumiiseen,
jotta ihminen itse osaisi päättää
päivänsä.
Kirjoitus koskettaa ja kuvaa monia
kidutettuja tai muutoin kaltoin kohdeltuja ihmisiä. Monet ihmiset
ovat joutuneet vainon uhriksi, oman uskontonsa, oman
elämänkatsomuksensa tai oman elämänsä takia. Heidän taakkansa
ovat raskaita, ja osa ihmisistä ei koskaan selviä takaisin
normaaliin elämään. Kaikki eivät ole kyllin vahvoja, tai haitan
tekijöiden keinot ja valta ovat suuremmat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti