On suoranainen ihme, että elän vielä tänäkin päivänä. Olenhan ollut jo muutaman kerran erittäin pahassa tilanteessa. Elämä ei ole yksitoikkoista eikä yksioikoista, on vain erilaisia tapahtumi, joissa olemme osallisina. Olen lähes kuollut Namibiassa kärmeenpuremaan, enkä mennyt edes lääkäriin. Koin kuitenkin rauhallisen hetken, kaiken fyysisen shokkitilan ja kramppien jälkeen. Olin rauhallinen ja jätin vain oven auki, jottei tarvitse murtaa ovea hostellissa. Olin niin kuin tämä pieni lintu, yhtä luottavainen. Hän tuli kirjosiepon kanssa sisälle ja selvisi ehjin nahoin lentoon taas. Toivon, että lennän taas elämän siivin jatkossakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti