Aurinkoista sunnuntaita,
kun lämpö hellii kasvoja,
ja ulkona on kaunista,
elämän kukat hymyilevät,
monin kirjavin värein,
lintujen laulun kera.
Eikä voisi hetkeksi pysähtyä,
nauttia kauniista ilmasta,
kevyestä pehmeästä tuulesta,
olla vain hiljaa puiden keskellä,
katsella ikihonkien runkoja,
olla hetkisen vain siinä.
Kuunnellen luonnon ääniä,
oman levottoman mielensä,
antaa levätä hetkisen,
ja rauhoittua siihen hetkeen,
jossa luonto huokailee hiljaa,
antaa kaiken kauniin olla.
On turhaa kiirehtiä liikaa,
sillä kiireellä ei hyvää saada,
on vain tartuttava toiveisiin,
että kaikki on elämässä hyvin,
eikä ole mitään suurempaa,
kuin on ollut rakastaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti