Hiljaa, elämä on toisinaan hiljaa

Miten osaisi kertoa vaikeista asioista,
pukea sanoiksi kaikki huolensa,
kun toisilla ei ole aikaa kuunnella,
tai asiat ovat olleet liian vaikeita,
on vain oltava ilman sanoja,
puhuttava kaikki omalle sielulleen?

Hiljaa, elämä on toisinaan hiljaa,
kun oikein korvin sen kuulee,
elämä vaikenee kaikesta,
jokaisesta vaikeasta sanasta,
jokaisesta turhasta lauseesta,
silloin kun rangaistus on suurempi,
mitä ihmisen mieli voi käsittää.

Vaikenemalla ja unohtamalla,
monet asiat ovat parempia,
kuin kertoisi kaiken uudestaan,
voisi tuhota enemmän uutta,
kuin itse koskaan tietää,
siksi vaikeneminen on kultaa,
vaikka sydän toista sanoisi.

Hiljaa, elämä on toisinaan hiljaa,
sanoja on silloin turhaa lausua,
tuhlata tai lainata lauseita,
enemmän on elettävä itsenäisesti,
oltava hiljaa ja vaiettava kokonaan,
kun elämän tarvitsee olla hiljaa.


Elämässä tapahtuu joskus liikaa,
ei ole ehtinyt vielä kyytiin hypätä,
on jäänyt jonnekin ikuisuuksiin,
kun pitäsi rientää jo eteenpäin,
eikä jumittua menneisyyden verhoihin,
vaikka niin usein voi tapahtua.

Hiljaa, elämä on toisinaan hiljaa,
kun pitäisi kiirehtiä uuden mukana,
vaihtaa maisemia kun siltä tuntuu,
ja unohtaa toiset ihmiset,
ottaa mukaan vain sellaiset,
jotka tuntuvat olevan omia.