Runoista

Suomessa vain harva runoilija elää pelkästään kirjoittamalla runoja. Itse olen kirjoittanut runoja noin 45 vuotta. En ole kuitenkaan koskaan saanut mitään julkaistua tai painettua kuin omakustanteisia vihkosia. En ole kyllä koskaan edes tarjonnutkaan runojani minnekään, koska tiedän, että ei edes oma perheeni niitä lue. Siksi tiedän, että runojen kirjoittamisella ei elä, eikä siinä ole aina mitään järkeäkään, kun ne unohtuvat vain niin nopeasti.

Osa ihmisistä pitää runojani liian huonoina, ja pyytävät minua lopettaman blogini sen huonouden takia. Olen kuitenkin jakanut siellä vapaita tekstejä ajankohtaisista asioista. En usko, että vaikka kirjoittaisin seuraavat 20 vuotta, niin tuskin kukaan kiinnostuisi siten, että haluaisi runoni julkaista.

Olen antanut siksi vapauden kopioida runojani, jos ne jotain ilahduttavat. 

Kaupalliseen tarkoitukseen otettaessa toivon, että mainitaan vain alkuperä, eli siten ne ovat vapaasti käytettävissä, enkä omista mitään tekijänoikeuksia. Ymmärrän, että keskinkertaisuuksillakaan kukaan ei elä Suomessa kirjailijana tai runoilijana.

Toisaalta tekstejä voidaan käyttää myös haitallisiin tarkoituksiin, kuten pilojen tekemiseen,

eikä tämä minua oikein kiinnosta! Siksi toivon, että näihin tarkoituksiin tekstejä ei käytettäisi.

Tekstejäni ei kannata lukea, jos ne voivat tuntua oudoilta ja eivät kiinnosta. 

Olen vain ihan tavallinen eläkeläinen ja osa-aikatyössä oleva siivoja.

Lukihäiriöinen!