Painajainen

Yöllä nähty painajainen, jonka jälkeen ei enää pystynyt nukkumaan. Ajatuksia siitä.

" Minä yritän olla ystävällinen. Pyydän heidät kotiani syömään. Siinä me olemme syöneet ja alamme istumaan iltaa. Silloin se tapahtuu. Henkilö, joka oli toimittamassa minua sairaalaan viime viikolla, sanoo, että eiköhän ole parempi, että otetaan sinulta pois ajokortti, passi ja luottokortti.

Huudan unessa, sydämeni melkein pysähtyy. Koko elämä pysähtyy. Pelkään enemmän tätä kuin kuolemaa. Tilanna on liian ahdistava."

Miten minä jaksan elää tällaisen asian kanssa?

Miten minä pystyn elämään jatkuvien painajaisten kanssa, johon henkilö tulee yöllä, ja vie minulta ihmisyyteni?

Miten minä pysyn asumaan tässä talossa?

Onko minun nyt vain otettava puolet omaisuudesta, talomme myytävä, kaikkien muutettava, ja koko perheen on vaihdettava maisemia?

Kukaan ei pysty vastaamaan, eikä kukaan tiedä, miten jatkossa käy. Mutta jatkuvien painajaisten kanssa en voi elää. Minun sydämeni ei niitä kestä. Minä olen sepelvaltimotautinen ja sairaus voi pahentua jatkuvan stressin seurauksena ja voin kuolla tuohon painajaiseen, jossa tuntuu, että sydän pysähtyy. Se on liian todellista.

Elämä on hyvin epävarmaa, tiedän sen nyt.
On vain kalpeita aavistuksia tulevasta.
On vain toteutumattomia unelmia,
ja pelottavia öitä painajaisineen.

Miten me jaksaisimme elää,
olla jollakin tavalla toistemme tukena,
toimia edes yhtenäisenä perheenä,
emme ehkä eheydy koskaan enää,
koska tapahtui paljon sellaista,
mitä kukaan ei koskaan kuuntele,
eikä he alunperinkään suostuneet uskomaan,
pelko koko perheen puolesta,
se on paljon pahempi ystävänä,
kuin jos se olisi ollut vain kaukainen vieras.

Yritin liian pitkään suojella perhettä,
siltä kaikelta pahalta jota minulle tehtiin,
pidin kaiken sisälläni liian pitkään,
että edes yksinkin perheenjäsen uskoisi sitä.

Mutta ehkä meillä on turva taivaassa:
"Jumalan kämmenellä ei pelkää lintunen."
"Jumalan kämmenellä on tilaa kaikille."