Heikko astia

Miten sanansa asettaisi oikein, ettei koskaan loukkaisi ketään, miten elämän eläisi ihminen,
ettei lankeaisi pahaan koskaan, miten elämän voisi elää, että olisi ollut parempi ihminen?

Usein miettii omaa huonouttaan, kuinka onkin näin heikko ja mitätön ollut, miksei olisi edes jossakin vahvempi, ja olisi elänyt elämänsä viisaammin, että olisi ollut vain iloksi muille, ja olisi antanut enemmän omastaan?

Miten jakaisi enemmän ilon sanomaa, olisi väkevämpi omassa sielussaan, eikä tuntisi heikkoutta, eikä pelkäisi, joskus se kaikki tuntuu mahdottomalta, olla täysin nuhteeton ja synnitön ihminen, olla parempi ja vahvempi kuin kukaan muu? Voisiko se olla elämän tarkoitus?

Ihminen luonnostaa jo heikko olento, eikä hänellä ole aina voimia vastustaa, vaan hän haluaa elää helpomman tien kautta, ja valitsee vääriä reittejä elämässään, silloin on vain hyväksyttävä nämä virheet, on vain tunnustettava, että olen ollut heikko astia.