perjantai 29. heinäkuuta 2016

Unessa

On kirkas aamu,
aurinko loihtii valonsa,
esille metsän takaa,
silmiä häikäisee,
ensimmäiset säkeet,
olen herännyt,
uuteen aamuun.

Kuin unessa usein,
olen ollut päivissäni,
eikä ajatukset selviä,
olen kuin vanki,
joka on kahleissa,
eikä pääse irti,
kaikesta turhuudesta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti