Jokainen päivä on elettävä,
olemalla läsnä tässä ajassa,
kuuntelemalla koko ajan,
enemmän sanoja,
kuin haluaisi kuulla.
Mutta minä ymmärrän,
että elämä menee eteenpäin,
ja kohta asumme jo Marsissa,
tai muissa lähiplaneetoissa,
emme voi vastustaa tekniikkaa,
se vain tunkeutuu joka paikkaan.
Kehitystä emme pysty pysäyttämään,
on vain opittava olemaan valveilla,
sillä elämässä on enemmän muuta,
kuin kukaan koskaan voi tietää.
Olemme tekniikan vankeja,
jopa oman kännykkämme,
sillä ilman puhelinta,
ei ole koskaan tavoitettavissa.
Jokaisen sana kirjoitettu,
tai vaikka huvikseen lausuttu,
jokainen ajateltu ajatus,
on tallentuva johonkin muistiin,
jota kukaan toinen ei muista,
tai saati edes tule ajattelemaan.
Jokaista meidän sanaa voidaan käyttää,
oman etumme hyväksi joskus,
mutta samalla tavalla se toimii vastaan,
uskoimme me sitä tai emme,
olemme oman tietämyksemme armoilla.
Yllätyksiä syntyy monin tavoin,
jokainen voi olla joskus erehtynyt,
koska kaikkea ei voi kukaan tietää,
se on tässä maailmassa mahdotonta,
sillä tietämyksemme on rajallinen,
tiedämme vain hyvin pienen palasen.
Jos ihmistä ei koskaan kuunnella,
tai hänen sanojaan ei koskaan uskota,
kuinka silloin mikään asia on merkityksellinen,
kaikki on vain lasien särkymisen helinää,
eikä oikeaa totuutta tule esille,
eikä kukaan voi koskaan tietää sitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti