Tulevaisuus

Minun totuttava elämässä vähempään,
vähempään rakkauteen ja välittämiseen,
oman perheeni ja ympäristöni puolelta,
mutta minä saan paljon enemmän iloa,
niistä muista ihanista ihmisistä ja työstä,
jotka ovat kantaneet minua nyt,
kun olen kävellyt pitkän kujan lävitse.

Minä olen eheämpi henkisesti,
vaikka minä olen menettänyt paljon,
kokenut paljon luopumisen tuskaa,
mutta tilalle olen saanut oman itseni,
sen vajavaisen sielun ja ADHD-ihmisen,
joka on minussa asunut lapsesta lähtien.

Kun ihminen jää vaille perheen tukea,
tapahtuu elämässä paljon enemmän,
kun kukaan ei uskonut yhtään mitään,
olin vain joku ulkopuolinen ihminen,
tipahtunut omasta turvaverkostani,
jonnekin jossa ei näkynyt valoa.

Ymmärsin, että oli vain vaiettava,
siitä kaikesta pahasta mitä koin ja näin,
sillä minä yksin olin aina kaiken keskellä,
eikä kenelläkään ollut mitään aavistusta,
miten moninaiset ovat elämisen vaarat,
mitä kaikkea voi tavalliselle ihmiselle sattua.

Minä olen nyt luopunut osasta elämää,
ja otan mukaani vain pienen palasen onnea,
ripauksen kodin tuomaa turvaa,
ja elän enemmän itselleni kuin ennen,
sillä minulle on annettu vain yksi elämä,
enkä pysty täyttämään muiden ehtoja,
olen siihen liian rikki ja revitty,
minun on vain etsittävä oma reikäni,
jota pitkin ryömin kuin maan matonen.