Kuutamo

Kirkkaana hohtaa puiden lomasta,

kaunis keltainen kuu,

nousee hitaasti kohti taivaankantta,

valaisten peltoja ja maisemaa,

antaen hopeiset reunat,

hennoille yöpilville taivaalla.

Katselen hiljaisuudessa,

kuuntelen lintujen ääniä,

kuulen lähipellon ruisrääkät,

taukoamatta ne ääntelevät,

paremmuudesta kilvoitellen,

seuraavan aamunsarastukseen asti.

Vaienneet ovat ihmiset,

vain hetken kuuluu autojen ääni,

eikä ole rauhatonta tyynenä yönä,

kävelen tien reunaa pitkin,

nauttien tästä ihmeellisestä,

kuutamosta ja ruisrääkkien konsertista.