Minä odotin jotain uutta tulevaa,
katselin kirkasta kuutamoa taivaalla,
kalpeita kuulaita hangen kuoria,
lumisia kuusia tien varsilla.
Ajatukseni ovat jossain muualla,
eikä se tee elämästä helpompaa,
tunnen kuinka joku ohjaa kulkuani,
mitä elämällä ja elämässä on
jäljellä.
Onko minulle varattu suurempi tehtävä,
ehkä se toteutuu vielä keväällä,
siksi elämä meni niin kuin meni,
ja minua tarvitaan toisilla rintamilla.
Miksi ja miten kaikki oikein meni,
ei minulla aina vastauksia löydy,
ja tarvitseeko kaikkea tietääkään,
kun jokaisella ajalla on merkityksensä.
Tulevaisuuttani vielä en tunne,
enkä voi tehdä paljoakaan,
odotan ja toivon kaiken selviävän,
sillä muuta tekemistä ei voi olla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti