Tämä on erittäin vaikea kysymys ratkaistavaksi suomalaisessa yhteiskunnassa.
Ensimmäisenä ongelmana on tietojen vähäisyys häirintäsysteemeistä Suomessa. Ihminen jää alussa yksin ongelmien kanssa. Kukaan ei usko tapahtumia, koska ne on tehty siten, että oireet muistuttavat skitsofreniaa. Ihmiselle tehdään sellaisia tempauksia, että ne näyttävät ulkopuolisilta harhaisilta, eikä niitä ihminen pysty todistamaan jälkeenpäin. Tämä on ensimmäinen askel ihmisen saattamisen pakkohoitoon tai pakkolääkitykseen.
Kun ihminen on saatu pakkohoitoon tai pakkolääkitykseen, häirintää on helpompi jatkaa, ja tehdä vielä enemmän ihmiselle ns. oireita. Jokainen voimakkaan lääkityksen uhri tietää, että lääkityskin aiheuttaa oireita, ja ihminen ei pysty itse päättämään omasta elämästään. Hän ei ole tunne-elämältään enää riippumaton, lääkkeet voivat aiheuttaa tunneköyhyyden tai täydellisen tunteettomuuden, eli ihminen ei koe elämäänsä mielekkäänä, koko pää on sekoitettu joillakin huumaavilla aineilla ja suurempi manipulointi voi alkaa.
Ihmiselle puhutaan eri tekniikoin, hänelle tehdään hallusinaatioita eri menetelmin, häntä vainotaan eri tavoilla, hän kuulee ja näkee hänelle tehtyjä harhoja. Tästä oli kokemusta kaikilla häirinnän kohteilla. Heille oli tehty kaikille kuulo- ja näköharhoja, ja tekniikoista on saatavilla laajasti tietoja. Näitä tietoja on levitettävä laajemmin yhteiskunnan tietoon, että pystyttäisiin pelastamaan osa uhreista jo alkuvaiheessa. Ihminen voi käyttää kuulosuojaimia, jos äänet kuuluvat ulkopuolelta.
Mutta miksi ihmiset eivät usko tähän toimintaan? Koska he itse eivät ole häirinnän kohteita. Tämä toiminta on kuitenkin laajasti dokumentoitu ja kaikki tieto on saatavilla.
Äänimanipuloinnin seurauksena ihminen alkaa toimimaan. Hän kuulee häirintä-äänet eli vain hänelle itselleen kuuluvia ääniä kaikkialla. Nämä äänet eivät siis kuulu muille. Hiljaisia ääniä käytetään ihmisten manipulointiin ja aivopesuun. Äänet tuntuvat välillä tulevan televisiosta ja radiosta ja muista laitteista. Äänien muuntaminen on siis vain edistyneempää äänitekniikkaa. Sekä tulevaa että lähtevää viestintää vääristellään, eli ihmisen oma puhe vääristetään ja samoin vastaanotettava sanoma. Tämä tekniikka on kehitetty muuhun käyttöön, ja jokainen voi etsiä netistä tietoja siitä!!
Kun ihminen on kaapattu johonkin epämääräiseen toimintaan mukaan, hänen häirintäänsä voidaan jatkaa monilla tavoin. Kun ihminen itse tajuaa, mitä on tehty ja aiheutettu, hän palaa omaan arkitodellisuuteensa, ja usein monilla tavoilla haavoitettuna. Hänet on diagnosoitu monin diagnoosein, eikä ne ole oikeita, vaan häirinnän tuloksena saavutettuja ja senkin hän tajuaa liian myöhään omalta kannaltaan.
Ihminen tiedostaa oman häirintänsä tuloksen jo varhaisessa vaiheessa, ellei hän tajua olla hiljaa häirinnästä. Usein hän kuitenkin kertoo oudoista tapahtumista, ja yrittää etsi niihin selityksiä. Siksi ihminen leimataan, koska jokainen tietää itsekin etsivänsä ratkaisuja erikoisiin tapahtumiin ja mitä ne merkitsevät! Hänet on syrjäytetty pois työelämästä, hän on voinut menettää omaisuutensa, ja hänen muu sosiaalinen ympäristö on tuhottu.
Miten tämä kaikki tehdään? Sanomien vääristäminen ja muu manipulointi mahdollistavat kaiken, lähipiirille tulee vääriä viestejä, ja äänihäirinnän avulla voidaan tehdä mitä tahansa. Kaiken puheen vääristäminen tärkeässä osassa.
Elektroninen häirintä erilaisilla korkeilla äänillä ja ultra- ja infra-aalloilla lienee tavallisin tunne kaikilla häirityillä. Sihinä tai sirinä seuraa ihmistä kehdosta hautaan asti ja on vain ajan kysymys milloin kaikki tekniikka asennetaan synnytyslaitoksella! Tämähän sopii hyvin jo sairaalan seinien sisäpuolelle, siellä on tarvittava tekniikka saatavilla. Ihmisiä rokotetaan, otetaan verikokeita, nesteytytetään ja annetaan lääkkeitä.
Miten pelottava on maailmakuva lasten ja lastenlasten kannalta? Siksi hälytyskellojen pitäisi soida, kun näkee ympärillään erikoisia tapahtumia. Mitä tehdään ja miten tehdään? Siinä onkin paljon selvitettävää, ja toivon, että valtakunnallinen ryhmä pystyy antamaan vastauksia kysymyksiini enemmän kuin mitä nyt tiedän!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti