Hiljaisuus

Ei kai enää voisi pelätä,
sellaista minkä kanssa on elänyt,
jo monia vuosia,
eikä se muuksi ole muuttunut,
jokaisessa hetkessä läsnä,
ne ikuiset äänet,
ne muistuttavat olostaan,
enkä minä niihin enää reagoi.

Miten ihminen on rakennuttu,
kuulemaan ja kuuntelemaan,
jokainen kuulee linnun laulun,
kun aamulla oven aukaisee,
ja yön hiljaisina hetkinä,
voi kuulla hiljaista puhetta,
mutta ei se enää voi häiritä,
kun se on ollut seurana vuosia.

Miksi minä siis enää pelkäisin,
jos he äänet haluavat jatkaa,
aina minun kuolemaani asti,
antaa vain sen ylimääräisen kanavan,
kuulua minun korviini,
on se myös seurana ollut,
kun on yksinäisyyttä tuntenut.

Ihminen tottuu niin moneen asiaan,
ja hiljaisuus voi olla pelottavaa,
olenko minä edes ollut elossa,
jos herään hiljaisuuteen yöllä,
sehän olisi täysin luonnoton tila,
jos on vuosikausia ollut jo toisin.