Mummo, mummo,
pienet nappisilmät katsoivat,
ja toistivat sanaa mummo.
Mummohan minä olenkin,
mutta en sillä tavalla,
joka on mielestäni oikea,
sillä minulta on riistetty,
se oikea mummon rooli.
En ole koskaan kokeva sitä,
sillä samalla tavalla,
kuin oma äitini tai isoäitini.
En näe oman lapsenlapseni,
kasvua tai kehittymistä,
vaan olen siinä ulkopuolinen,
vain kalpea aavistus oikeasta,
siitä mummon roolista on osani.
En koe kasvun ja oppimisen iloa,
eikä suhteemme tule olemaan,
sellainen läheinen mummo-suhde,
koska en saa nähdä häntä kuin harvoin.
Miten minulle tehtiin kaikki tämä,
kaikki se muiden käsittämätön,
kiusanteko ja väärät todistukset,
perättömät jutut,
ja oman lähimmäisen väärä todistus?
Se sattuu edelleen kovasti sydämeeni,
se henkinen kärsimys on ollut suuri,
eikä se koskaan ehkä parane,
olen vain hyvin vajavainen,
tässä tärkeässsä osassa,
sukupolvien ketjussa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti