Kuolema ei ole pelottava,
rajalla käydessään on nähnyt kaiken,
kokenut sen tyyneyden sielussaan,
kun on vain antautunut,
ja tuntenut olevansa turvassa,
ei minulla mitään ole menetettävää,
eikä minulla ole mitään pelättävää,
suurempi pelko on tästä maailmasta!
Minä kirjoitan kuolemasta,
että se ei olisi kenellekään vieras,
vaan se kulkee jokaisen rinnalla,
ja vierellä sieltä syntymästä lähtien,
ja se on yhtälailla jokaisen osana,
kuin se syntymä on ollut aikoinaan!
Kuolema ei ole loppumista,
vaan jonkun toisen osan alkamista,
jokainen joka kuolee joskus,
luo kuollessaankin jotain uutta,
vaikka antaa ravinteet puille,
tai metsän kasveille!
Mutta minne käy sielumme tie?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti