maanantai 12. kesäkuuta 2017

Jotain kirkasta

Jos näkisin jotain kirkasta,
kuulisin Jumalan äänen,
joka puhuisi minulle,
kaikesta siitä tulevasta,
joka on siellä toisella puolella,
uskoisinko sen nyt,
vai olisinko epäuskoinen?

Niin paljon on tehty,
ja niin vähän on uskottu,
että elämässä on vielä hyvää,
ja olen jonkun kädessä turvassa,
ilman että enää pelkäisin,
ja näkisin kaiken kauneuden,
josta vanhat sanat kertovat.

Minä luotan siihen pelastukseen,
siihen suurempaan sanomaan,
enkä enää pelkää edes kuolemaa,
sillä sehän on vain siirtymävaihe,
ja ehkä pelastus monille kiusatuille,
joille elämä on voinut olla,
se suurempi kärsimys!

Tavoitan sen taivaan kristallin palasen,
sen kauniin kirkkauden,
ja uskon siihen suurempaan valoon,
sillä ilman uskoa ei olisi elämää,
että me voitamme joskus jotain,
joka on suurempaa kuin maailman pahuus!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti