Minä kerron elämästä,
minä kerron elämästä,
ja toisesta maailmasta.
Minä näen kipupisteitä,
minä näen elämän alastomuuden,
ja kuinka samalla viivalla olemme,
siinä viimeisessä hetkessä.
Minä kuulen tarinoita,
minä kuulen lintujen äänet,
ja ihmisten hätähuudot!
Minä autan muita ihmisiä,
minä autan kahvinkeitossa,
ja autan pyykinpesussa.
Minä olen tarpeellinen heille,
ja he ovat tarpeellisia minulle,
että ymmärtäisimme,
kuinka vähin eväin tänne tulimme,
ja samoilla eväillä lähdemme,
kuka meitä silloin enää muistaa,
ja kaipaako kukaan!
Elämä on siinä mielessä tasapuolinen,
emme saa mukaamme yhtään enempää,
tai vähempää lähtiessämme!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti