Sinä juokset karkuun,
sinä yrität paeta ihmisiä,
ja ihmiset ajavat sinua takaa,
ja sinä yrität keksiä keinoja,
että pääsisit kaikesta eroon?
Sinä olet sairaalassa,
sinä lasket sekunteja, tunteja,
joko on pian kahvi, tai ruoka,
tai pääsisitkö ulos edes hetkeksi,
miten kuluttaisit aikaasi,
että pysyisit järjissäsi?
Mitä sinä seuraavaksi keksisit,
mitä sinä seuraavaksi valehtelisit,
tai miten sinä lasket leikkiä kaikesta,
ja sidot vielä mielenvikaisemmaksi itsesi?
Näin sitä käy kun ei oikein ymmärrä,
koko systeemin toimintaa lainkaan,
että joka sanasi toimii sinua vastaan,
sinä ole pahemmassa paikassa,
kuin järkesi antaa sinun ymmärtää?
Sinä ehkä saat lisää aikaa siellä,
jos et osaa mitenkään vaieta,
tai olla hiirenhiljaa ja sulkea suusi!
Yrität vain syödä ja nukkua,
ja olla riittävän sosiaalinen,
muttei saa puhua ruokapöydässä,
se häiritsee muita potilaita!
Niin sinä pakenet joka yö jotakin,
mitä olet mieleesi saanut sieltä,
pakenet muita ihmisiä, tuttuja ja läheisiä,
kaikkea sinä pakenet koko lopun elämäsi ajan,
ja sitä sinä teet ahdistavissa painajaisissa!
Siinä on sinun elämäsi mielettömyys,
ja kipupiste tässä elämän aikajanalla,
et unohda yhtään sekuntia ajastasi seinien sisällä,
se pysyy mielessä ja palaa uniisi ehkä joka yö!
Eikä mikään voi pyyhkiä näitä muistoja pois,
ne palaavat aina ja yhä uudestaan,
sinä olet vankina omassa mielessäsi,
ja siellä sairaalan seinien sisällä myös!
Sinua on huijattu ja petkutettu pahemmin,
sinua on manipuloitu ja peloteltu pahemmin,
mutta kukaan ei sinua uskonut silloinkaan,
ja sinä kärsit kaiken omissa nahoissasi,
ja omassa ruumiissasi kävipä miten tahansa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti