maanantai 20. toukokuuta 2019

Hiljainen tappaja

Mies oli tuskissaan. Kehossa tuntui kipua, ja joitain sirpaleita oli joutunut ihon alle. Ihoa poltti ja kuumotti selästä, mutta hän ei voinut muuta kuin etsiä suojaa itselleen. Hän oli päässyt lammaslaitumen kautta pienen metsikön laitaan. Siellä oli syrjäinen lato, ja eläinten suoja, ja hän meni sisälle. Hän löysi seinän vierestä vanhoja eläinten kuivikkeita ja viljan korsia. Hän meni makuulleen ja lepäsi hetken siellä.

Hänen kehossaan tuntui sama polte, jonka hän oli kerran tuntenut kotonaan. Hän oli etsinyt tietoa tapahtumista, äänien kuulemisesta, ja muusta netistä muutama viikkoa aikaisemmin. Hän tunsi, kuinka hänen kylkeensä tuli polttavia hiutaleita tai jotakin muuta, ja ne aiheuttivat kovaa kipua. Tuntui kuin ne polttavat "madot" olisivat ryömineet hänen ihonsa alla. Tuskat olivat olleet kovat, ja hän ei tiennyt, mikä aiheutti ihon alla tuon tunteen. Hän siirtyi välillä toiseen kohtaan huoneessa silloin, mutta heti kun hän oli tietokoneensa ääressä, hän sai uusia palavia ryömiviä "matoja" kehoonsa.

Hänen tilanteensa oli ollut erittäin tukala. Hän oli miettinyt, miten hän pääsisi pakoon kaikkea kokemaansa, ja miten hän hikoili kovasti, mutta hän ei löytänyt tietoa oudoista madoista, eikä poltteesta. Nyt hän ymmärsi, että hänen pitäisi ehkä paeta jonnekin, mutta hän ei tiennyt minne. Ehkä hänen pitäisi lähteä maasta ja aloittaa kaikki uudelleen jossakin muualla. Ei hänellä ollut mitään kuin epävarmuutta tulevaisuudesta, ja hän oli erittäin ahdistunut ja tuskainen. Hän lähti kaupungille kävelemään hetkeksi ja kipu hellitti vähän. Muutaman tunnin päästä hän pystyi kuitenkin jo palaamaan kotiinsa, kun suurin kipu oli hellittänyt, ja hän selvisi seuraavana päivänä töihin. Hän ei ymmärtänyt, mikä voisi aiheuttaa tuollaisen tunteen?

Mutta nyt hän kärsi yhtä voimakkaasta kivusta ja ehkä pahemmastakin. Veri oli vuotanut pitkin kasvoja ja hänellä ei ollut paikkaa peseytyä. Hän etsi vettä, mutta sitä oli vain lampaiden juoma-astiassa. Hän yritti pyyhkiä kasvojaan huivilla, mutta se ei tuntunut kauhean hyvältä. Hän oli liian väsynyt ajatellakseen enemmän. Hän päätti mennä aivan seinän viereen rehukasan taakse ja sellaiseen paikkaan, joka oli niin piilossa, että tuskin kukaan osaisi sinne tulla.

Hän nukahti uneen, ja painajaiset seurasivat häntä. Koko lato tuntui olevan tulessa, ja hän hikoili kovasti. Hän kärsi kuumeesta ja kovista kivuista, eikä tilanne näyttänyt hyvältä nyt. Hän ymmärsi, että aika voisi käydä vähiin hänen osaltaan. Hän yritti etsiä jotain juotavaa, mutta ei ollut muuta kuin vesi eläinten juoma-astiassa. Hän kauhoi siitä käsillään vettä suuhunsa. Hän nukahteli välillä, ja hänen vaatteensa olivat aivan märät kun hän heräsi. Välillä hän ei tiennyt, miten hän oli vielä hengissä.

Hän tunsi, että hänen tulisi tehdä tili elämän kanssa. Hänen elämänsä olisi tässä ja nyt, ja sen hän tunsi voimakkaana. Hän ymmärsi, että hänen jumalansa antoi anteeksi hänen tekonsa, eikä hän muuta voinut kuin rukoilla, ja hän rukoili myös, että näkisi edesmenneen vaimonsa kuolemansa jälkeen. Hän tunsi olonsa rauhalliseksi, eikä hän enää pelännyt mitään. Outo hiljaisuus oli vain ympärillä. Hän oli antanut elämänsä, jos niin olisi käyvä. Hän armahti itse itsensä, ja tunsi, että hänet oli myös armahdettu. Hän nukahti uudelleen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti