Aurinko paistoi kuumasti karjasuojan seinään. Hän ei käsittänyt päivien määrää, jotka hän oli vain ollut horroksessa. Hän yritti katsoa hiukan ympäristöä, mutta hän näki vain laidunmaita ympärillään. Yhtään taloa ei ollut lähellä.
Hän tiesi, että hänen olisi saatava ruokaa jostakin, kun kuume oli laskenut, ja hän tunsi olonsa paremmaksi. Selän haavat vaikeuttivat liikkumista. Hän oli nukkunut paljon. Kyljellä nukkuessaan hän tunsi pistoksia olkapäissään, eikä hänen unensa ollut levollista. Hän tiesi heti, että kaikki tulisi jatkumaan kuten oli aikaisemminkin.
Hän oli kuullut naisen äänen edellisenä yönä, mutta se oli ollut ikävän naukuva ja kuin äänitetty. Se oli ivallista ja ikävää kuultavaa. Pilkka koski nyt kaikkea, johon hän oli erehtynyt uskomaan. Jopa naisesta oli tullut hirviö. Hän oli tyrmistynyt äänen epämiellyttävyydestä. Kaikki satutti häntä syvästi sekä henkisesti että fyysisesti. Miten hän oli joutunut tähän kaikkeen mukaan?
Hän ei voisi enää elää omana itsenään, ja onneksi aika huolehti siitä. Hänen partansa ja hiuksensa oli helppo kasvattaa siten, että häntä olisi vaikea tunnistaa! Mutta kuka hän oli oikeastaan, ja miten tarinasta tulisi uskottava, jos aikoisi selviytyä eteenpäin elämässään!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti