Elämä ottaa,
ja elämä antaa,
vaikeuksien yli kantaa.
Mahdollisuudet,
ja toivo,
et luovuttanut,
vaan olit läsnä.
Kiitos sinulle äiti,
ja kiitos neuvoista.
Elämä jatkuu,
ja uusi sukupolvi jatkaa.
Ja helminauhaan lisättävä iloa myös,
ja uutta toivoa,
samoin kuin se muistuttaa meitä
katoavaisuudesta,
ja siitä,
että aikamme tulee usein täyteen,
emmekä ole valmistautuneet siihen.
Tämä runo on kirjoitettu, kun äitini aika oli jo hyvin vähiin käynyt tammikuussa 2013! Hoidimme äitimme hänen kotonaan loppuun asti, ja viimeisinä viikkoina meni päiviä, jolloin hän oli ehkä tunnin tai kaksi hereillä koko päivänä. Elämän liekki hiipui hiljalleen ja voimat vähenivät koko ajan. Hän painoi lopussa alle 40 kiloa! Syöpä vei voimat ja lihakset.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti