Pellon laidassa,
tummuva ilta,
lintujen laulu,
syttyvät tähdet,
kuu kirkastuu,
sininen hetki metsissä,
ja sanaton rauha,
polkuani etsin mielestäni.
Taivas verhoutuu,
pimeän tullen,
hohtaviin pilviin.
Ja sitten ne haihtuvat pois,
pimeys ja varjot,
sydämessä myös,
vaihtuvat,
ja ajan tunnen pysähtyvän,
sillä eihän se ikuisesti voi jatkua.
Siihen hetkeen jää palo,
sielussa sammuva,
valo metsässä tummuu.
Vaiti olen,
ja kuuntelen,
eikä muuta,
mutta luonto vain huokailee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti