Hetken olen eksynyt,
rauhallista rantaa etsinyt,
mutta se on vain tuokio,
kunnes löydän uuden suunnan.
Onko hetkellä silloin väliä,
jos edessä on vielä pitkä matka,
jota tuntea emme vielä voi,
kokoinen pitkä taival tietä.
Jokainen aamu sarastaa,
antaa hippusen toivoa tulevasta,
tuo lohduksen sanoja sieluun,
älä huolehdi turhista.
Matkassa on kaikki mukana,
minun sieluni hippuset,
ja kaikki sydämeni ituset,
joita yritän välillä ravita.
Olla valmiimpi tulevaan,
tulevaisuus on yhä edessä
se on yhä tuntemattomampi,
eikä päivääkään arvata voi.
Pääsen myrskyssä eteenpäin,
vesi mustaa mustempana velloo,
ja jos sielun vedet ovat sameat,
niin puhdistuvat ne joskus,
ja kaikki on kirkasta silloin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti