Katson kevyttä vihreää,
luonto on kuin harsoa,
koivut sinistä taivasta vasten,
niin hentoina ja herkkinä.
Kaikki puhkeavat lehteen,
ja keltaiset kukat ehtivät,
leskenlehdet ja rentukat,
täyteen kukkaansa.
Miten täydellistä luontoa,
voisiko siitä jotain oppia,
ei se muuta tarvitse,
kuin kirkkaita aurinkoisia päiviä,
jolloin antaa aikaa kasvun ihmeelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti