Matkalla

Onko maailmassa rajoja,
olemmeko vapaita kulkemaan,
voimmeko ylittää sakeita meriä,
ja tuntea sielumme vapauden?

Usein uupuneet olemme olleet,
turhia sielussamme kantaneet,
tunteneet turhaakin tuskaa,
huolehtineet asioista liikaakin.

Miksi emme vain olisi,
edes joskus antaisi aikaa,
antaa toistemme olla,
juuri sellaisia kuin he ovat.

Emme voi maailmaa parantaa,
emme voi poistaa kärsimystä,
emme voi poistaa kiusauksia,
emmekä pelastaa kaikkia.

Aina on paljon turhuutta,
aina on paljon kiusaamista,
aina on paljon kiduttamista,
aina on ihmisten raakuutta.

Verille revittyjä sydämiä,
syvästi satutettuja sieluja,
kiusattuja, kidutettuja ihmisiä,
henkisesti tai fyysisesti,
tyhjyyteen riisuttuja ihmisiä.

He ovat kuitenkin ihmisiä,
joita ei ole kohdeltu inhimillisesti,
julmuutta on montaa sorttia,
eikä kaikki ole edes näkyväistä,
siksi emme voi kaikkea tietää.

Jos olisimme edes hetken ihmisiä,
unohtaisimme kidutuksen taakan,
ja antaisimme kaiken vain olla,
olisimmeko jalostettuja sieluja,
jos antaisimme vain anteeksi,
niille jotka meitä kiusaavat?

Kaikkea emme voi ymmärtää,
kaikkea emme voi tietää,
eikä kiusauksen syytä,
joku on valinnut niin,
ja siksi kärsimme täällä,
vasta taivaassa olemme vapaat!