Esteitä elämässä,
kiviä ja kantoja,
jäljelle jäänyt,
kolhuista selvinnyt,
elämässä edistynyt,
olenko minäkin,
kannan korteni kekoon.
Voimavaroja uhrannut,
saanut tilalle toisia,
odottanut muutosta,
ja kulkenut matkan,
löytänyt toisia teitä,
ja ollut joskus esteenä,
mutta eteenpäin vain,
olen yhä päässyt.
Olen töitä tekevä,
omaa tahtoa omaava,
enkä pienistä lannistu,
koska elämäni on nyt,
eikä ole muuta tietä,
jota voisin kulkea,
on vain tämä yksi polku.
En osaisi toimia,
toisella tavalla ajatella,
olen ollut vain huumattu,
johonkin hulluuteen asti,
ja siitä kuplasta päässyt,
repäissyt itseni irti,
selvitäkseni omin voimin.
Yksin vastaan teoistani,
yksin olen vastuussa,
toisille en voi sälyttää,
mitään mikä oli turhaa,
vaikka rikottu oli minua vastaan,
olisi pitänyt enemmän ymmärää,
vajavainen on ihmisen tietämys,
on vain tartuttava jokaiseen oljenkorteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti