Minulla diagnosoitiin vaikea insomnia, joka näkyi Taysin laboratoriossa runsaana heräämisenä ja erittäin katkonaisena yöunena. Kukaanhan ei tiennyt vielä tuossa vaiheessa mikä aiheutti minulla yöheräämistä ja vaikeutti yöuntani. Syy selvisi vasta pallolaajennuksessa, eli voimakkaan väsymyksen taustalla oli sepelvaltimotauti.
Unihäiriöt ovat nykyisin erittäin yleisiä. Ihmisistä 4 - 10 % ihmisistä kärsii pitkäaikaisesta unettomuudesta ja Suomessa unihäiriöt ovat yleisempiä kuin muualla Euroopassa. Unihäiriöt vähentävät ihmisen vireyttä päiväsaikaan, lisäävät oppimisvaikeuksia ja keskittyminen on vaikeampaa. Ihminen voi masentua ja kärsii erilaisista fyysisistä ja psyykkisistä ongelmista. Levottomuus ja levottomat jalat ovat usein unensaantia häiritseviä tekijöitä. Ihminen ei malta tai ei kykene nukahtamaan, yöuni on katkonaista. Unihäiriöt ovat yleisiä mm. Aspergerin syndrooman tai ADHD- tai ADD -diagnoosin omaavilla ihmisillä. Tällä tavalla en ole ollut poikkeus, vaan pikemmin persoonaani on leimannut tietty levottomuus ja sisäisen kellon toimintahäiriö.
Oma käyntini unilaboratoriossa näytti varmasti oman unihäiriöni laajuuden. REM-unen määrä oli vain puolet normaalista. Unen makro- ja mikrorakenne oli poikkeva. Heräsin tai havahduin 130 kertaa viiden puolen tunnin nukkumisen aikana. Montako minuuttia siis keskimäärin nukuin heräämättä, se ei ole montaa minuuttia!? Olin jopa 81 sekuntia hengittämättä ja happisaturaatio laski alle 90, kun normaali happisaturaatio on 98. Yli puolen minuutin hengityskatkoksia oli useita. Jokainen tietää, millainen olo on huonosti nukutun yön jälkeen ja toimiiko pää kunnolla tällaisen yön jälkeen.
Tämän uniongelmani hoitoon käytettiin lääkkeitä. Päivällä otin joko Concertaa 3 x 36 mg, ja se myöhemmin vaihdettiin Provigil 3 x 100 mg, yöksi hoitona olivat Melaton 3 x 3 mg, sekä Stilnoct 1 - 2 x 5 mg. Lisäksi iltaisin minulle saatettiin määrätä pieni annoksia muita lääkkeitä, esimerkiksi mielialalääkkeitä, Triptyl kivun hoitoon. Lisäksi minulla kokeiltiin Parkinsonin taudin lääkkeitä, joiden määrää piti lisätä vähitellen. Näistä lääkkeistä meinasin seota täysin, koska aloin saamaan niin pahoja lihashäiriöitä, ja kolmen tabletin jälkeen oli koko elimistöni "tulessa", lihaskivut olivat kaikkialla kehossa erittäin voimakkaat, että en tiennyt miten päin olisin ollut.
Olin kuin koekaniini jossakin lääkekokeilussa. Näin hallusinaatioita, jos en nukahtanut illalla. Kaikki huonekalut olivat eläviä kotona. Koin erikoisia ihotuntemuksia, ja osa ihostani oli tunnoton. Näin jopa oman itseni vääristyneenä peilistä. Minä elin jossakin kuplassa, jota ei ole olemassakaan. Yöt olivat yhtä painajaista, ja sain unihalvauskohtauksia usein. En pystynyt liikkumaan, enkä aukaisemaan silmiäni, sekunnit tuntuivat pitkiltä, kun odotti pystyvänsä liikahtamaan ja pääsemään keholtaan hereille. Unihalvauksessa tunsin ja tiedostin koko ympäröivän maailmani, kuulin äänet ympärilläni, mutta kehoni oli lamaantunut, enkä saanut edes sormea tai varvasta liikkeelle. Pinnistelin ja ponnistelin, kunnes kehoni toimi. Verenpaineeni ja sydämensykkeeni nousivat, ja tunsin välillä paniikkia, mutta aina pystyin heräämään tai sitten yritin nukahtaa uudelleen. En kuitenkaan menettänyt toivoa, vaikka tiedän, että ihmisiä jatkuvasti jää tähän "lukittuun tilaan"!
Lääkecoctailini oli valmis, ja tiedän, että pienet määrät voivat aiheuttaa yhdessä voimakkaita reaktioita. Nukahtelin päivisin tästä kaikesta lääkemäärästä huolimatta, näin unia silmät auki, olin sekava, ja koska kukaan ei tiennyt, että näin unia silmät auki, eli toisinaan olin huomattavan sekava päivällä suunnattoman väsymyksen iskiessä.
Mutta kaikesta tuosta lääkemäärästä olen päässyt eroon. Vaikka nukahdan illalla nykyisin Melatoniinin, Atarixin tai Xanorin turvin, ovat lääkkeet minulle häiriöitä aiheuttamattomia, ja välttämättömiä, koska äänimaailma häiritsee nukahtamista sen verran, että en ehkä muutoin nukahda. Näistä lääkkeistä mikään ei aiheuta minulle sivuoireita siinä määrin, että ne häiritsivät seuraavana päivänä liian paljon.
Kärsin edelleen unihäiriöistä ja ADHD:sta. Olen vain oma persoonani, ja joskus nukun silmät auki, jos olen ollut nukkumatta edellisen yön. Olen silloin helposti vaipuva tilaan, jossa näen unia, ja puhun sekavia, mutta se kestää vain hetken. Eli se on vain lievä unihäiriö ja ohimenevä hetkellinen sekavuustila, eikä mitenkään vaarallinen. Mutta ihmisten pitäisi ymmärtää, että on paljon tuntematonta toisten ihmisten elämässä ja että he voivat olla normaaleja pienistä puutteistaan huolimatta.
Siksi on hyvä kertoa tämäkin julkisesti, mitä itselleni tapahtui, kun minut leimattiin erittäin vaikeasti psyykkisesti sairaaksi, vaikka taustalla olivat fyysiset sairaudet, jotka oireilivat ja aiheuttivat voimakkaiden lääkkeiden takia lisää sekavuutta ja hallusinaatioita, ja kun tulin ääniä kuulevaksi, enkä tiennyt, että muut eivät kuule niitä, kerroin äänien antamia tarinoita, ja luulin olevani vain jonkun pelin kohde, koska äänet kertoivat niin minulle. Aloin liian väsyneenä noudattamaan äänien käskyjä, vaikka tiesin, että niissä ei ole mitään totta. Äänet siis pystyivät manipuloimaan minut, kun kärsin voimakkaasta insomniasta ja olin loppuun väsynyt päivisin.
Olin muille vain vainoharhainen ja psyykoottinen ihminen. Tajusin, että äänistä minun täytyy vaieta niin kauan, että pääsen uudestaan töihin ja olen lunastanut paikkani ilman psyykkistä lääkitystä, eli pystyin vasta sitten kertomaan, että olen edelleen ääniä kuuleva, mutta pärjään tämän äänimaailman kanssa ilman hoitoa ja lääkitystä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti