Elämässä on jotain äärimmmäistä,
se voi olla kärsimystä,
jota toinen ei sielussaan näe,
se näkymätöntä ja sielutonta,
joka toisia vain vaivaa,
eikä siihen voi itse vaikuttaa.
Jokainen kärsivä tuntee sen,
se on vain oleva ikuinen,
eikä siihen kannata uhrata,
omia voimiaan tai elämäänsä,
se on vain silloin kadotuksen tie,
joka ei johda mihinkään,
mitä elämässä voi tavoitella,
olla vain kärsivä sielu,
ja toivottaman taistelun edessä.
Vain joku toinen samoin kärsivä,
voi ymmärtää sitä sielun sanomaa,
joka on vain sille toiselle annettu,
ja hän on ainoa joka tietää totuuden,
mitä toiselle ihmiselle voidaan tehdä,
ilman että kukaan läheinen puuttuu siihen.
Siksi siitä ei kertoa kenellekään,
kuin vain sille toiselle samoin kokevalle,
sille toiselle kärsivälle sielulle,
joka on niiden voimien alla,
eikä siitä ole vapautusta,
tässä elämässä tuskin,
koska kukaan ei sitä voi todistaa,
se on vain olemassa - ilmassa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti